Muistatteko vielä sitä toissapäiväistä kertomustani, jossa en meinannut millään löytää Alisaa??? Kerron teille toisen osan koko hässäkästä, viimeinen osa tulee taaskin vähän jäljessä. ;) Joko te tämän perusteella äkkäätte tai tuliko mieleen, miten tämä juttu voisi jatkua? ;p
Lopulta miltei kolmen tunnin mittaisen etsintä urakkani jälkeen raahustin viimein kaupungille. Tämä olisi viimeinen paikka, josta tänään etsisin. Huomenna kävisin läpi kaikki nekin paikat, jossa Alisa ei koskaan ollut käynyt, tai edes puhunut käyneensä siellä. Tähystin vielä hetken aikaa tassu silmien yläpuolella joka ilmansuuntaan. En nähnyt yhtään merkkiä Alisasta, vaikka ei siellä kaikelta hulinaltaan ja hälinältään mitään muutakaan nähnyt. Istahdin rättiväsyneenä penkille ja huokaisin syvään. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Yhtäkkiä kuulin nyyhkytystä viereiseltä paikalta. Alisahan se siinä! Hän nosti päänsä kämmenistään ja sipaisi kuuneleen silmäkulmastaan…Katsoin hetken aikaa hänen itkuisia kasvojaan ja halasin häntä sitten kovaa, mutta en jättänyt asiaa kuitenkaan sikseen.
- Et saa enää koskaan karata näin ilman lupaa, Alisa! Miksi ylipäätään lähdit? Nyt hänen kasvoillaan valui taas monta uutta pitkää kyyneljuovaa.
- A-Anteeksi Mutta Bella… Alisa ei saanut sanaa suustaan, vaan puhkesi vuolaaseen itkuun. (Bella on Alisan ehdottomasti paras ystävä. Hän ei edes muista sitä aikaa, jolloin hänen punainen bollynsä ei olisi ollut hänen vierellään.)
- Se… Kun tänään palasin koulusta, en löytänyt sitä mistään. Edes tänne se ei ole tullut, vaikka pitääkin niin kovasti letuista, ja Troy on sentään lettualan ammattimies. Alisa näytti surumielisemmältä kuin koskaan.
- Oletko varma, ettei Bella ole täällä? Joko kysyit Troyltä?
- En ole. Tuonne on niin pitkät jonot, ettei minulla olisi mahdollisuuttakaan päästä läpi. Katso nyt tuotakin! Alisa osoitti tassullaan erästä suurta poikajoukkoa, jossa kaikki olivat suurikokoisia, melkein kaksi kertaa meidän kokoisiamme. He olivat ilmeisesti jokin jalkapallo joukkue, joka oli tullut haukkaamaan evästä. Mietin hetken aikaa ja tartuin sitten vahvalla otteella Alisan tassusta kiinni. Kävelin selkä suorana jonon ohi nyyhkivä Alisa yhä mukanani. Meitä tönittiin ja tuupittiin ja valituksia satoi päällemme kuin vettä sadekaudella... ( Jatkuu seuraavalla kerralla!) =)
Lämpöisesti, Tillervo & Alisa
P.S. Saittehan kaikki varmasti sen lettupannun Troylta, vai mitä? Hän käski viedä letun Paulille, mutta sitä vekaraa ei löydy mistään! Kuka sattuu tietämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oletko kommentoimassa? Kiitos jo etukäteen, odottelen kommenttiasi innolla! ;D
Vaikka voitte jättää kommentteja täällä vapaasti, muistattehan kuitenkin kommentoidessanne nettikäyttäytymisen kultaiset säännöt? ;> Kiitos!