Kommenttisatuja -ja tarinoita

JUHANNUSAIHEINEN KOMMATARINA

Tästä se alkaa...

On kesän 2011 juhannus. ystävykset Yumi ja kissafani olivat päättäneet järjestää juhlat sen kunniaksi Karibianrannelle. Vähitellen kutsun saaneita Pandoja alkoikin virrata sankoin joukoin paikalle, ja juhlat alkoivat...

Yumi ja Kissafani uivat ja nauroivat muitten Pandojen kanssa. Pitkän vedessä vietetyn ajan jälkeen jokainen nousi kokon viereen lämmittelemään muki kaakaota vieressään ja pörheä pyyhe ympärillään.Yumi laittoi juhannusta varten ostetut makkara-ja vaahtokarkkipaketit kiertoon, ja Kissafani ojensi kaikille tikun...

Sitten kaikki juhannuksen juhlijat alkoi paistaan makkaroita ja vaahtokarkkeja. - Hyvää, sanoi Yumi. - Onkohan tää paras juhannus ikinä? Kysyi Kissafani ruokasuussa. - Sitä emme tiedä, sanoi Yumi. Ella ja Max olivat myöskin innoissaan kun Karibianrannalla on juhlat. He juoksivat todella nopeina ja kiireisinä juhliin. Tuli oli muuten todella nätti ja iso. Toivottavasti ei mitään tapahdu..

Oli mennyt jo tunnin juhlissa mutta kukaan ei väsynyt.Joku panda ryhmä juoksi kaupungista Ellan ja Maxin perään mutta ella sanoi:-Tulkaapas panda ryhmä tekin viettämään iltaa täällä.Niin he tulivatkin.Pandabear oli lähtenyt laivallaan ja huuteli mereltä pandoille.

.... Vaavikin juoksi katsomaan, yht'äkkiä taivaalta tippui kummaa viesti ja se oli kiva panda noita joka kutsui pandat taikavoima juhliin....

Juhlat olisivat viiden päivän päästä.
Nuppu keksi,että voitaisiin kutsua se kiva panda noitakin juhannusta juhlimaan.
Nuppu lähetti Pena-pöllönsä hakemaan kivan panda noidan.Noita tuli juhlimaan juhannusta muiden pandojen kanssa.....

Pian panda noita sai viestin ja tuli luudan kanssa lentäen Karibian rannalle. Pandat katseli noitaa ja hetken päästä he tervehtivät häntä. - Minä sain kutsunne.. Sanoi noita hiljaisella äänellä. - Mikä hätänä? Kysyi Kissafani. - En ole ikinä ollut juhlissa. Ja nyt pääsin, kertoi noita. - Nyt on onnen päiväsi. Tule! Juhlitaan! Huusi Yumi.

Juhlissa oli myös pokotin. Häntä kiinnosti kovin olisiko vesi jo tarpeeksi lämmintä. Pitkän tuumimisen jälkeen päätti hän mennä kokeeilemaan vettä. Päästyään veden luoa hän kaatui liukkaisiin kiviin ja loukkasi itsensä.

Ystävä pandat tuli apuun. Pokotin piti viedä pian sairaalaan. Kissafani ja Yumi veivät Pokotinta rannan sairaalaan. Lääkäri hoiti Pokottimen. - Pokottimen täytyy nyt levätä, kertoi lääkäri. - Voiko Pokotin silti tulla juhlimaan? Kun sitten hän jää paitsi kaikesta kivasta! Momo ja bändi tulee soittaan Karibian rannalle ja Lennykin soittaa ja me kaikki lauletaan, kertoi Kissafani.

Lääkäri ei sanonut mitään, vaan tutki Pokotinta vielä hetken. Sitten hän antoi Pokolle jonkin pistoksen. Pokotin heräsi. "Apua, ei! Älä!" Pokotin huusi. Yumi kavahti säikähtäneenä. "Pokotin pitää viedä Panfun psykiatrille, Negritalle. Liukastuessaan hän löi päänsä ja nyt hänellä on 'muistoja', jotka eivät koskaan oikeasti tapahtuneet. Pokotin jää nyt paitsi näistä juhlista, mutta enkäpä voitte juhlia myöhemmin lisää?" Kissafani ja Yumi nyökkäsivät.

Kun Kissafani ja Yumi lähtivät sairaalasta he kävelivät Karibian rannalle. - Nyt Pokottimen täytyy levätä.. Hänellä on varmasti tylsää, sanoi Kissafani. - Hänellä voi kyllä olla kivaakin jos vaikka.. Katsoo ikkunasta ranta maisemaa, sanoi Yumi. - Tule. Mennään kertomaan kaikille Pokottimesta, käski Kissafani. Kaikki juhlija pandat katsoivat isot silmät tarkkana Yumii ja Kissafania. - Nyt alkaa häiritsemään.. Kuiskasi Yumi Kissafanille. - Ai vasta nyt? Mulla heti kun tultiin tänne..Kuiskasi Kissafani takasin. - No? Onko Pokotin niinkun kunnossa? Kysyi LauraGirl. - Jos ei lasketa sitä että hänen täytyy levätä ja olla rauhassa, niin hänellä on varmasti kaikki hyvin, kertoi Kissafani. - Mutta jatketaan juhlimista, sanoi Yumi. Sitten Lenny alkoikin soittaa kitaraa ja kaikki tanssi ja juhli.

Pandat jatkoivat tanssimista kuin discossa ikään monta monituista tuntia ja Bruno ja Troy kokkasivat minkä ehtivät välipalannälkäisille juhlijoille. Buffetin antimet menivät nimittäin kuin kuumille kiville, kun Pandat vähitellen väsähtivät tanssiin ja alkoivat lähteä vaihtamaan uimapukuja ylleen. Yksi toisensä jälkeen hikeentyneet Pandat suhahtivat meren aaltoihin viilentymään. Sää oli mitä mainioin; vaikka kello oli hetki sitten lyönyt iltä kymmenen, auringon säteet kajastivat taivaanrannasta, se oli näet niitä vuoden pisimpiä päiviä, yöttömiä öitä. Oli lämmintä, muttei liian kuumaa, ja vesi tismalleen sopivaa...

...Pandat uivat,ja tanssivat meressä.Jonkun pandan sininen wooby lähti uimaan todella kauas.Pandat olivat huolissaan woobystä.Yhtäkkiä Wooby alkoi huutaa,kuin sillä olisi hätä.Kaikki keksivät heti,että hän ei jaksanut uida takaisin!
Yhtäkkiä urhea HannahMontana,joka oli harrastanut uimista jo pitkään,ja oli Panfun pitkänmatkan uimamestari,lähti pelastamaan woobyä uimalla.
Hannah otti woobyn käsivarsilleen,ja sukelsi välillä pohjaan lepäämään.Hannahkaan ei jaksanut uida takaisin.
TILLERVO!TILLERVOO!!!Olet todella vahva käsistäsi,souda sinä pelastamaan heidät!!!
Tillervo lähti soutamaan urheasti kohti woobya ja Hannahia!Mitenköhän tässä käy?? kaikki miettivät,erityisesti Nuppu,koska pelastettavina olivat hänen Woobynsa ja Paras kaverinsa!

 ...... Nuppu otti sukellus veneen ja lähti kiitämään kohti woobya mutta mittes sitten kävikään? Sukellusveneeseen tuli iso reikä koska se kolahti johonkin kovaan. Nupun oli surffattava woobyn luo. Hän ohitti Tillervon ja kaikki ja pelasti parhaan ystävänsä Hannahin ja woobyn. Sitten Nuppu otti pelastaja pandat laudalle ja he suuntasivat kohti rantaa, pandat hurrasivat!

... Nuppu jatkoi urheasti matkaansa kunnes suuri kala loikkasi hänen päänsä vierestä. Nuppu säikähti kauheasti. Samassa surffilauta lipesi ja liukui kauas. Rannalla tarvittiin uutta pelastajaa. Samana iltana juhlittiin myös Wanhassa satamassa. Siellä ei tosin ollut paljon pandoja. Vain yksi pandaporukka oli siellä viettämässä iltaansa. Eli Namusiili, Taffel, Lolano ja Musi. He kuulivat hätätilanteesta ja lähtivät veneellä kohti caribian rantaa. He saivat, kuin saivatkin kaikki merellä olleet pandat veneeseen, mutta törmäsivät suureen kiveen.

"Ei hätää!" huusi Musi. Vene oli karahtanut karille, mutta pysyi kuitenkin tukevasti pystyssä. Musi huusi vanhalle kalastajalle, joka haki seitsemän pelastusrengasta ja heitti ne veneläisille. He uivat rantaan, ja hetken päästä saapui myös Tillervo veneessään. Kaikki lysähtivät voipuneina rannalle, kun muut hurrasivat. Kymmenen minuutin tauko sallittiin, sitten alkoi vesipommitus. Muut Pandat olivat hankkineet jostain ämpärit ja heittivät vettä pelastajien päälle näiden kirkuessa.

Nuppu juoksi salamana palmujen juuressa nököttävän rantakassinsa luokse ja kaivoi sieltä esiin kahdeksan tehokasta vesipyssyä.
- Ottakaa koppi, täältä sataa pyssyjä! hän huusi ja hetitti vesiaaseet Pandoille. Jo virkistyneet, urheat pelastajat hapuilivat niitä kosteasta rantahiekasta ja lähtivät sitten tarmoa puhkuen ajamaan vetttä ämpäreillä viskoneita Pandoja takaa. alkoi hurjistakin hurjin vesisota...

Mutta pian se loppuikin. Kaikki istuivat Karibian rannalla ja katsoivat kaunista auringonlaskua. - Mitäs nyt tehtäisiin? Kysyi Nuppu. - Jospa te rauhoittuisitte ja katsoisitte auringonlaskua. Tästä tulee pitkä ilta. Tämä on kuin taikaa.. Tätä päivää ette voi unohtaa.. Kun katsotte toisiin näette sen.. Sanoi kiltti noita. Kun kaikki pandat katsoivat toisiaan niin noita ehti jo häipyä. - Mitä hän tarkoitti? Kysyivät pandat toisiltaan. - Kyllä te voitte tajuta tämän, sanoi Kamaria joka paistoi vaahtokarkkia nuotiolla. - Tiiätsä jotain tästä Kamaria? Kysyi Kissafani. - Pandat kullat. Yrittäkää muistaa mitä noita sanoi. Tajuatte sen pian, sanoi Kamaria. - Hmm.. Minä salapoliisi ratkaisen tämän! Mutta käyn eka syömässä pari jäätelöä Ellan kanssa, sanoi Max. - Huoh.. Aina Max aloittaa syömisestö jos aikoo tehdä jotain.. Sanoi Ella Maxin perässä kaikille pandoille. - Mistä löydämme vihjeen? Kysyi Tillervo ihmeissään..

Yhtäkkiä icepanda tuli kotoa,ja kysyi: Mikäs sota täällä on meneillään?

Pandat selittivät Icepandalle tilanteen. He kertoivat vesisodasta, noidasta, ja salaperäisestä arvoituksesta. Tunnit kuluivat...
Pandat etsivät vihjeitä - mutta tuloksetta. Yumi huokaisi. "Emme ole löytäneet vihjeen vihjettä, vaikka olemme haravoineet metrikaupalla rantaa..."
Ei kai tässä muu auta, kuin hakea lisää pandoja apuun...

Kun Pandat olivat lähteneet, he törmäsivät Emuliinaan, joka oli kavereidensa kanssa maa-uimalassa. -Heido, mitä te? Miks te näytätte kaikki noin tylsistyneiltä, Emuliina kysyi. Nuppu vastasi: -Noh..., jonka jälkeen katsoi muita Pandoja jotka nyökkäsivät. -Emuliina, tarvitsemme apuasi, joten kuuntele tarkkaan.

"Emuliina, yritämme ratkaista arvoitusta. Voisitko auttaa?" kysyi Nuppu. "Arvoitus meni jotenkin näin, elikkä yksi noita sanoi että 'Tästä tulee pitkä ilta. Tämä on kuin taikaa.. Tätä päivää ette voi unohtaa.. Kun katsotte toisiin näette sen..' eikö vain, Musi?"
"Juu, ja sitten se noita hävisi niin että POOF!!" Musi hihkaisi ja muut nauroivat Musin innostuneisuudelle.

- Kyllä minä voin auttaa. Pidän arvoituksista. Mutta en tajua tuota noidan juttua.. Mitä me nähdään toisissamme? Kysyi Emuliina. - Hmm.. Omituinen arvoitus.. Mennään kaikki Karibian rannalle, jospa me löytäisimme jotain sieltä, sanoi Musi. Niinpä kaikki pandat juoksivat takaisin Karibian rannalle. Nyt Karibian rannalla ei ollut niin paljon pandoja niinkuin alussa. Pandat olivat jossain muualla..

... mutta missä? Ainoastaan Ella ja Max olivat Karabian rannalla, nekin silmät pyöreinä! Emuliina juoksi Ellan tykö ja kysyi hätäisenä :- Missä muut ovat? Mutta Ella ei vastannut. Nuppu kysyi Maxilta :- Halooo? Heii, missä muut ovat? Mutta silloin taivaalta näkyi jotain vihreää...

Kaikki,jotka näkivät sen,ihmettelivät sitä. Ja silloin yksi niistä pandoista,jotka olivat paikalla,kuiskasi: Liittyyköhän tämä jotenkin siihen noitaan?.. Kaikki olivat peloissaan,ja ihmeissään. silloin joku pikkupanda juoksi heidän eteensä,ja sanoi: Mikä tuo on? Muut sanoivat:Emme tiedä. Menehän nyt kauemmas,me hoidamme tämän... jotenkin....

Pandat katsoivat toisiaan. Sitten LauraGirl tuli ja katsoi taivaaseen. Hän sanoi: - Sieltä he tulevat viimeinkin.. - Ketkä? Ihmettelivät pandat. Sitten LauraGirl vastasi...

-Marsilaiset tietenkin, sanoi LauraGirl. Samassa ufo laskeutui Karibian rannan hietikolle ja kaikki pandat juoksivat piiloon. Ufon ovi aukesi ja aluksesta asteli pois pandan kokoinen vihreä otus. -Huhuu? Onko täällä joku! Tarvitsen apua, vihreä otus sanoi. Pandat tajusivat että vihreä otus ei tekisi heille pahaa ja he lähtivät piiloistaan. -Öö, hei! Pandat tervehtivät vihreää otusta. -Kuka sinä olet, ja mistä tulet? Ja miksi tarvitset apuamme? Kysyi pikku panda. Vihreä otus pyöritteli sormiaan ja sanoi...

- Minä tulin kaukaiselta planeetalta! Ja olemme tietysti marssilaisia. Täällä on muuten juhlat. Olikos se juhannus? Kysyi yksi marssilainen. - Kyllä! Sanoivat pandat. - Mukaan vaan juhlimaan! Pyysi Musi. Niinpä marssilaiset paistoivat makkaraa kokon vieressä.

Siinä menikin sitten hetki kun kaikki paistoivat makkaraa ja vaahtiksia kunnes iPanda tuli puskasta ja kaikki säikähtivät. Mikäs kokko tapahtuma täällä on? Kysyi i.Kaikki pandat paitsi Tillervo alkoivat yhteen ääneen selittää iPandalle mitä oli tapahtunut ja iPandahan ei tietenkään saanut mitään selvää siitä kunnes Tillervo huusi: HILJAA! Minä selitän kaiken. Niimpä Tille selitti kaiken iille joka oli hämmästynyt...

...ja silloin sinä sitten ilmestyit puskasta, Tillervo lopetti. - Okei..., iPanda sanoi vastahakoisesti. - Mutta mihin Marssilaiset tarvitsevat apua? hän jatkoi. - Voi elämä että oomme sekoja. Unohdimme tyystin koko juhlahumun keskellä auttaa Marssilaisia! Negrita huudahti.

Pandat lähtivät etsimään marsilaista ja he löysivät hänet sitten Tulivuorelta katselemassa kaukoputkella taivaalle. -Ai, te tulittekin. Autatteko siis minua? Marsilainen kysyi. Pandat katsahtivat toisiinsa päin ja vastasivat yhteen ääneen, -Me autamme sinua, mutta miten? Marsilainen selitti heille että hän oli ollut lentelemässä syntymäpäivänään avaruudessa uudella ufollaan. Ufo oli törmännyt komeettaan ja sinkoutunut maapallolle. -Tarvitsen poltto ainetta että voin taas lentää takaisin kotiin. -Minkä laista polttoainetta tarvitset? Yumi kysyi. Marsilainen ei oikein osannut selittää sitä ja mietti pitkään oikeaa sanaa ilmaista poltto aine. Lopulta hän muisti sen ja sanoi...

- Ja pokottimen sairaalaan! Käydään nopeasti kysymässä lääkäriltä, jos saisimme hänet tänne rannalle edes vitsejä kertomaa, sanoi Nuppu. - Kuulin nimittäin äsken myös, että ne marssilauset haluaisivat oppia nauramaan. Ja kukapa paremmin osaisi naurattaa kuin poko?

Sitten vaavi hokaisi samalla mikä on arvoituksen ratkaisu! Kaikki pandat kysyivät ''mikä!!??'' Vaavi vastasi.. Rakkaus.

- Vaavi, olet oikeassa! Emu huudahti. - Kaikki meistä, ihan joka ikinen, marssilaiset myös, ovat rakastuneet! Ei välttämättä Pandaan, mutta lemmikkiinkin! - Säkin oot oikeessa, Tille sanoi Emulle. - Hei, kuulkaas nyt. Me ollaan kaikki oikeessa. Kun katsotaan toisiin, näämme rakkauden, ystävinä tai ihastuksena. Me ollaan kaikki ystäviä keskenään, ketään ei jätetä ulkopuolelle, Kissafani tokaisi.

-Oot oikeessa!Tille sano.-Heijjaa kamut!Äääk marssilaisia!Sara pelästyi.-Ai,säki tulit näköjään.Nuppu sano.Sitten kaikki kääntyivät takas tuleen.-Voiks joku selittää,mitä tääl tapahtuu?sara kysyi hiljaa.-TAAS?!kaikki pandat huusivat kylläisinä.-Okei mä kerron,tille sano.Tovin kuluttua kun Tille oli selittänyt saralle mitä oli tapahtunut.-Aaai vai että sellasta,jännää!Saaks mäki auttaa?-Joo.Kuulitko muutes mitä me....

...aateltii tehä ens juhannuksena? Pysytellä kaukana kaikista mahdollisista kommelluksista! Meille on sattunut niin paljo kaikenlaista, että enää ei jaksa, Yumi sanoi jo hieman kyllästyneenä. - Mutta voitasko nyt lähtä ettiin niille Marssilaisille sitä bensaa? Kyllä nekin varmaa haluu jo kotiin päästä, Yumi jatkoi. - Hei mennään hakee poko sairaalasta sitten ku tullaan sitä bensaa etsimästä, Emu huomautti.

-Onks poko sairaalas?sara kysyi?-On.Tille sano.-Mitä sille on käyny?sara kysyi.-Ku se oli menos kokeilee et oliko lämmintä vettä,se liukastu rantakivii ja loukkas ihtensä,Yumi sanoi.-Ahaa,sara huokaisi.-Ja sitte meiän pitäs mennä ettii sitä bensaa,Emu huomautti.-Bensaa?Kenelle?,sara kysyi.-Marssilaisille,tille vastasi.-Aha.No sitähän löytää maauimalan kioskilta ja autoradalta,sara huomautti.-Mennää,Emu sano kaikille.

Pandat menivät ekana kyllä katsomaan Pokoo. Pokotin makasi sängyllä ja katsoi kattoa. Yhtäkkiä kuului ääni! Pokotin pelästyi ja meni peiton alle. - Mitä ihmettä sä teet Pokotin? Kysyivät pandat. - En mitään.. Sanoi Pokotin. - Missäs se lääkäri on? Kysyi Tillervo. - Hän on.. Sanoi Pokotin mutta hänet keskeytettiin. - Tässä, sanoi lääkäri. - Öh.. Lääkäri. Voiko Pokotin tulla rannalle edes? Kysyivät pandat. - Kyllä. Ota tästä Pokotin tästä tällätteet kepit joilla pysyt pystyssä, sanoi lääkäri ja ojensi ne. - Ole varovainen! Sanoi lääkäri vielä. - Joo! Sanoi Pokotin ja sitten pandat lähtivät.

- Nyt suuntaamme sitten kohti maa-uimalan kioskuia!! Yumi huudahti iloisesti. - Kun kaikki muut asiat ovat nyt reilassa, on helpompi keskittyä olennaisiin asioihin, Kissafani sanoi. - Just näin, Nuppu sanoi. Juuri kun Pandat saapuivat maa-uimalan kioskille, he näkivät kauhukseen...

...haamun!-Voi kauhia paikka!,sara huusi!-Mi-mi-mikä to-toi on?Poko sanoi.-En minä ainakaan tiedä.Yumi sanoi.-MUHAHHAHHAA!!,Panda haamu nauroi ilkeää naurua.-Odottakaa!Kissafani huusi.Se yrittää sanoa meille jotain.

- Mitä yrität sanoa haamu? Kysyi LauraGirl ystävällisesti. - Tahdonn..... Aloitti haamu. - Mitä tahdot? Kysyivät pandat yhteen ääneen. - Ystäävii..Jatkoi haamu. - Haluat ystäviä. Miksi sitten pelottelit meitä? Kysyi Yumi. - Minulla ei ole ollut.. Vuosiin moniin vuosiin ystäviä.. Siksi olen ollut ilkeä, sanoi Haamu. Sitten pandat vastasivat:

No me voimme olla ystäviäsi!

- Oikeesti? Ootte ihan parhaita! Haamu sanoin leveä hymy kasvoillaan. Kun haamu huomasim Pokottimen ja hänen kepit, se kysyi: - Ohhoh, mitäs ulee raukalle on käynyt? Ja vielä näin kesällä? - Pakko kai se on kertoa, eihän sitä voi jäädä kertomattakaan, se oli epäkohteliasta, Ymui tokaisi.

Niinpä Pokotin kertoi kaiken alusta loppuun. Kertomuksen jälkeen pandat menivät kioskin sisään. - Mitä! Kummitus! Pelästyi Gonzo. - Ei hätää! Se on kiltti, rauhotti LauraGirl. - Okeih..Huh.. Mitä tarvitsette? Kysyi Gonzo. - Bensaa, sanoivat pandat. Gonzo etti bensaa. - Homehtunut banaani! Se pois. Löysin. Tässä bensa, ojensi Gonzo Pokottimelle. Sitten suuntana olisi Karibian ranta.

Karibian rannalla marsilaine odotti jo muita. -Ai, tulittehan te sittenkin. Meinasin luulla jo että veditte minua nenästä. Kissafani ojensi bensa-kanisterin ja sanoi, -Tässä on sinulle bensaa. Sen pitäisi riittää takaisin Marsiin asti. Marsilainen katsoi pandoja silmät suurina ja niihin ilmestyi kyynel. Marsilainen itki. -Miksi itket? Kysyi Yumi. -No...kun olen niin liikuttunut kun autoitte minua niin paljon, marsilainen sanoi hymyillen ja kuivasi kyyneleensä. Pandat menivät kauemmas ja marsilainen käveli alukselleen ja laittoi mootoorin päälle...

- Älä! Huusi LauraGirl. - Kaikki pandat katsoivat Lauraan ja marsilainen katsoi myöskin.- Haluatteko jäädä juhlimaan juhannusta? Kysyi LauraGirl. - Se olisi ilo ja kunnia! Tulkaa perhe. Mennään juhlimaan! Sanoi marssilainen.

Niimpä marsilaiset palasivat takaisin karibian rannelle ja jatkoivat juhannuksen juhlimista. Kaikki pandat ja marsilaiset rupattelivat, tanssivat, lauloivat, leikkivät ja tekivät kaikke muuta kivaa. Lopuksi kaikki kerääntyivät juhannus kokon ääreen ja paistoivat vaahtokarkkeja...

Marssilaiset eivät ole ikinä kokeillut pandojen asioita niinpä heidän vaahtokarkkinsa paloivat. Yumi,Kissafani,Tillervo,LauraGirl ja Pokotin auttoi heitä. Toisella kertaa ne eivät palanneet. Marssilaiset pitivät pandojen asioista niinpä he keksivät..

...että jäävät asumaan Panfuun. Pandat kertoivat, että Panfu ei ole pelkkä Panfu, vaan myös Kitkeriö. Koska Marssilaiset eivät ymmärtäneet, Pandat selittivät uudelleen, näytelmänä. Paul the Kidiä esitti Pokotin, Evronia iPanda ja Kamariaa Kissafani. Näytelmästä Marssilaiset saivat paljon paremmin selvää.

- Onpas tuo Kitkeriö ilkeä! Minä menen heittämään sen maan muualle! Uhotteli marssilaisten yksi pieni poika. - Ei nyt sitä voi heittää vaan pois. Paul the kid voisi jos hän osaisi käyttää voimiaan, kertoi LauraGirl.

- No onko Panfussa ketään muuta joka osaa tehdä taikoja? Marssilais poika kysyi.
- Kamaria osaa joitakin mutta ei niitä mitä Paul the Kid osaa , Lauragril kertoi.

- No tehdään sitten näin...

Tuumasta toimeen! Pandat ja Marssilaiset suunnittelivat, valmistivat ja toteuttivat oikean jymy-yllätyksen Kitkeriön asukeille. He aikoivat nimittäin järjestää kunnon kesäjuhlat. Kukkaseppeleitä ommeltiin, lyhtyjä sytytettiin, leivonnaisia leivottiin, ja viimein kaikki oli valmista. Koko joukko piti riemukkaista riemukkaimman illan tulivuorella, ja Kitkeriökin suorastaan loisti. Melkein olisi voinut kuvitella, miten Evron manasi linnassaan...

- Tätä kesää Evron ei koskaan unohda, kaikki huusivat yhteen ääneen.
- Ja jos typerä ilkeilysi ei lopu tänä päivänä, me otamme sinut mukaan Marssiin, yksi Marssilaisista uhkasi.

Ja näin päättyi tämä tarina... ja ainakin tähän päivään mennessä ei Evron enää ole uskaltanut näyttää nokkaansakaan täällä!

The End!

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Kiitokset kaikille tarinan kirjoittamiseen osallistuneille!

Kommenttitarina Acricolanpäivän kunniaksi!

Tästä se alkaa...

"Tänään, 9.4, minä, Pandacola, asetuin tänne Panfun kirjastoon kirjoittamaan Panfun historiaa ylös. Olin kutsunut luokseni muutaman avuliaan Pandan auttamaan keräämään tietoja. Nämä Pandat olivat anskuliini, pipiliini ja Panduska...
  
He olivat tosi kilttejä, nämä pandat menivät heti Kamarian kirja varastoon jossa oli myös panda nimeltä maski... Pandat tulivat luokseni. Pyysin heitä käymään Brunon luona ravintolassa. Sillä aikaa etsin sulkakynääni. Se oli hukkunut! Katsoin joka paikasta...  

Bruno halusi väen vängällä tarjoilla maskille, anskuliinille, pipiliinille ja Panduskalle hänen tekemiään ranskalaisia. Sitten vasta hän suostui kertomaan, kuinka ennen Panfu oli ollut puolet nykyisestä koostaan, ja kuinka Krucio saapui ja Pandat ryhtyivät häntä vastustamaan...

Maski yhtäkkiä huomasikin crukion! Kaikki kiljuivat. Yhtäkkiä peilissä oli Kitreö...Maski ihmetteli mistä se peiliin ilmestyi. Yht' äkkiä Panduska jähmettyi kun huomasi..että pokopetsien lato näytti kuvassa piki mustalta. Kaikki ihmettelivät........  Että peilissä näkyi myös Paul The Kid! Krucio sanoi Panduskalle...  jos sinä et pian tuo kamariaa tänne,niin minä muutan pokopetsisi kiveksi.

Panduska lähti heti hakemaan Kamariaa. Ja Kamaria suostui mukaan. Mutta kuitenkin krucio vain uudella voimallaan veti Kamarian sisäänsä ja nyt Evron oli fiksumpi. Sitten Evron vielä kivetti ladon ja pari pandaa......  Mutta Maskia ei kivettänyt SItten Kamaria huolestui asiasta erittäin paljon ja Soitti Panduskalle että hän tulisi apuun mutta puhelun kivettyi. Evron nauroi pahan suopaisesti ja meni matkoihinsa. Mtta seraavana päivänä hän taas tli ja sanoi, kivetän koko Panfun jos et....  jos et tuo minulle heti kohta SATA PANDAKOLIKKOA... Miks vitsissä te AUTOHITTAATTE mua!!?? Ette voi! ;OO  sitten seuraavana päivänä Maski ja LauraGirl veivät kaikki sata kolikkoa Evronille..

Mutta vaikka LauraGirl ja Maski antoivat pandakolikot niin se ei riittänyt hän muutti mielensä... ja sanoi että kivetän Kamarian,jos ette rakenna isoa allasta ,joka on täynnä rahaa ,johonkin rauhalliseen paikkaan. Ja sitten minulla pitäisi olla nättejä tyttä pandoja jotka palvelevat ja tuovat minulle aina pandakolikoita. Sitten panduska sanoi.................... Älä untä näe, Evron, hän sanoi ja polki maata jalallaan uhkaava ilme kasvoillaan. Brunokin yltyi vispaamaan ilmaa uudella hopeanhohtoisella vispilällään. Evron vain katsoi meitä häkeltyneenä, ja alkoi sitten taas karmaisevan naurunsa. "Muahhahhahhaa"! Sitä naurua en unohda ikinä... kukaan. Panduska,maski ja lauragirl juoksivat Kamarian luokse. Kamarian luona pandat pelästyivät koska...

Evronin vartijat olivat ottaneet hänet ja menee nyt Evronin kanssa kitkeriöön. Pikku pandat olivat kauhistuneet. Mukana oli myös pikku paul. Mitä Evron aikoo tehdä Kamarialle ja Paulikille! Sitten keksittiin että me voidaan jäädyttää kitkerö jäätimantilla. Etsimme sitä ja se löytyi,sitten joku avasi oven ja sisään astui.............................................Farid! Hän ei halunnut antaa jäätimanttia pienille pandoille koska he voisivat jäätyä, mutta..   Hän antoi periksi mutta hän muisti että se oli hajotettu. Mutta sitten pandat menivät Professori Bookwormin luo. He tarvitsivat apua. Professori auttoi mutta hänellä kesti huomiseen ja voi olla jo myöhäistä..... Sitten me otettiin se ja mentiin linnan torniin katsomaan onko loitsua joka sais meille isot taika voimat. Kunnes kuului täps tämps tämps narsk. Joku tuli huoneeseen ja siellähän se oli Krucio. Krucio otti sauvan ja sanoi..................

...Sitten kuului posahdus, ja Krucio posahti pieneksi hiireksi. Kaikki katsoivat taakseen, ja huomasivat Kissafanin. Kaikki sanoivat ihmetykseksekseen, että... Hyvä mutta hän muuttuu pian pandaksi! Niinpä sitten löysimme taikakirjasta loitsun ja LauraGirl lausui sen ääneen: - Paha,kiltti,paha nyt muutan pahan kiltiksi ja pahat paikat kauniiksi! Sitten tapahtui..  Ihme taika tehosi vain yhteen huonekaluun. Se oli pöytä jossa oli kristallipallo. Kristallipallo tuhoutui. Voi ei kaikki huudahtivat krucio oli ehtinyt jo lähteä paikalta. Kaikki miettivät miten pärjäävät ilman kristallipalloa ja kamariaa. Kunnes ikkunaan tuli kirjoitus jossa luki.............  Tulkaa kitkeriöön.. Pandat pelästyivät mutta sitten he muistivat professori Bookwormin! Hän oli tehnyt jotain koko yön. Sitten pandat menivät hänen luo ja professori oli tehnyt.. Valtavan kojeen.   - Mikä se on??? pandat kysyivät yhteen ääneen... kirjoituksen kirjoittajan nimen selvennys koneen,sanoi professori. Panduska selvitti kaiken tapahtuneen profesorille. Sitten kaikki yhdessä menivät kirjoituksen luo ja kone sanoi että sen oli kirjoittanut kRUCIO!!!Sitten pipiliini keksi ja sanoi........................  - Mennään Krucion luo ja sanotaan Baboom! - Joo sanoivat kaikki ja ettivät Krucionia. - Hän taitaa olla Evronin kanssa Kitkeriössä! sanoi Maski. Sitten Professorin tekemä kone muuttui lentokoneeksi ja vei kaikki Kitkeriöön! Kitkeriössä tapahtui......kin niin että Evron Teki loitsun ettei baboom toimi ja jos kolme sanoo sen yhtä aikaa he kaikki muuttuisivat iki ajaksi kiveksi!

Pikku pandat eivät tieneet mitä tehdä. he hätiköivät kauheasti. Mutta sitten rohkea Tillervo panda sanoi: - Baboom,baboom ja baboom! Sitten Evron muuttui......Pieneksi haltijaksi eikä Everonilla ollut enään paljon voimia ja Krucio alkoi kehitellä lientä millä saisi Everonin takaisin julmaksi

Krucio ei kuitenkaan saanut lientä valmiiksi ennen kuin Pandat juoksivat ottamaan hänet kiinni. Aarh! huusi Krucio ja sanoi...  - Okei! Antaudun! Pandat hurrasivat innoissaan mutta Krucio sanoi: -Palaan vielä..Palaan todella vielä! Ihan pian! Saatte kohta nähdä. sitten Krucio katosi ja Kamaria ja Paul the Kid tulivat taika iskusta esiin. Pandat hurrasivat ja Kamaria lupasi antaa keksejä linnan tornissa.
 
Tää Ei koske tarinaan mut tää on varmaan LOPPU... Tää koskee tarinaan LOPPU(ehkä)
  
Mutta Krucio palasikin ihan heti ja muuttikin kamarian syvään kiveen....!  sitten vitsit tuli paikalle ja huusi:kru-krucio!!!!! aaaaargh!!!! sitten krucio sähkötti vitsittiä ja huusi ilkeästi nauraen:"minä sanoin että palaan!!!! MUAHAHAHAHAHAHAHA!!!!!!"   - Aika nopeeta.. Sanoi LauraGirl hiljaa. - Minä kuulin tuon! Nyt muutan sinut panda perhoseksi sanoi Krucio ja muutti LauraGirlin perhoseksi. Kaikki pelästyivät todella ja sanoivat yhtä aikaa.. Nyt riitti, senkin Pahikset, ja muuttivat kaikki yhtäaikaa heidät tipuiksi. Kun pienet paholaisemme palautuivat tipumuodosta, heidän päänsä olivat ihan pyörällä, eivätkä he muistaneet yhtikäsmitään.

-Öh... kuinkas minä tänne päädyin... Ja kuka oikein olen? Kysyi Evron.
-Samat sanat, sanoi Krucio äimistyneenä.

Muut Pandat katsoivat toisiaan ja iskivät silmää.

-Te olette Panfun rehdeinpiä nuoria miehiä, jotka ansaitsevat rehellisesti rahansa tekemällä töitä jäätelöbaarissa, Kamaria sanoin ja astui esiin.

Hetken päästä koko seurue istui mukavasti baarin penkeissä ja nautti jäätelä- samaan aikaan, kun Evron ja Krucio luuttusivat lattioita.

    '''''''''''''''''LOPPU'''''''''''''''''''''''
   
Ja LauraGirl palautui omaan muotoon. (nyt vasta loppu "?")

Kommenttitarina 12.-14.2.2011 , tarina löytyy alkuperäisenä tästä linkistä

Pääosassa (omasta tahdostaan) tässä tarinassa oli Icepanda!

Kiitokset kaikille tarinan tuottamiseen osallistuneille kirjailijoille; Icepanda, Panfu6b, Maski/lakitu, Anskuliini, Vaavi, Ed-Jenzka, Mussukki, Hannispanda ja Alisa

Tarinan tuottaminen oli hauskaa, tämä pitää ottaa joskus uusiksi! Tästä se alkoi....

Olipa kerran oikein ihana ja lämmin kesäpäivä Panfussa. Icepanda käveli pitkin kaupungin katuja ystävänsä Alisan kanssa. Alisa halusi käydä ostamassa jäätelöt. Jäätelökioskissa oli yllättävän paljon pandoja. Kun Alisa katsoi tarkasti hän näki panfu_maxin hän oli syömässä suklaa jäätelöä. Icepandan suu loksahti. - O onko tuo Max? kysyi Icepanda. - On,sanoi Alisa.... Alisa Meni sekaisin onnesta. Hän näki maxin ensimmäistä kertaa.

- M-mutta... Tuollahan on myös... ELLA! Icepanda huudahti ja kaatui samassa pyllylleen maahan. Hänen jäätelönsä lätsähti suoraan Maxin salapoliisin-hatun päälle. MAx nauroi tapahtuneelle ja jätskien syöminen jatkui samaan tapaa. Mutta maxista näki että hän suuttui mutta ei sanonut sitä ääneen. Ella nauroi Maxille. Ja kappas,Maxin jätski tippui Ellan uudelle mekolle. - MAX! Ella huusi naama punaisena Maxille. Ella oli huolestunut uuden mekkonsa puolesta, mutta muutenkin... Mikä hätänä Ella, olet ihan omituisen huolestuneen oloinen? kysyi Max

- Se oli uusi....ja...ja...sinä pilasit sen......Ella itki. Sinä saat PESTÄ sen.. Raivosi Ella! - A Anteeksi... Mutisi Max. Tuota..... Käyn vessassa! Huusi hän.

Ella lähti tikien puumajaansa. Ellaa ei sen jälkeen näkynyt missään. Silloin Jenzka tulu paikalle ja katsoi ympärilleen..Jenzka: - Mitä te täällä riehutte? 

Panfu6b selosti tilannetta Jenzkalle - Tuota noin hmm.. No max tiputti jäätelönsä Ellan mekolle ja ella lähti itkien hänen puumajaansa

- I Innostuin liikaa..... Selitti Icepanda,joka oli pyllyllään lattialla. Juuri silloin Max tuli vessasta. 

- Missä Ella on? Kysyi Max.

- Lähti Puumajaansa, huusivat kaikki Maxille.

Samassa koko Panfu tärähti yllättäen ja kaikki baarissa olleet Pandat kaatuivat kuka mihinkin suuntaan. Siinä samassa ovi lennähti auki ja sisään astui tumma hahmo... - K Kuka tuo on... Icepanda hämmästyi.

Vaavi vastasi - Se....se...se on Evron varokaa sillä on salama kädessä! Se myös uhkaa muuttaa paulin Krucioksi. Alisa huusi - EVRON!!!!! IIK!!!!! - Alisa,pysy paikoillasi tai Evron huomaa sinut ja äläkkä huuda..... Kuiskasi Icepanda Alisan korvaan.

Samassa Ella tuli takaisin puumajastaan puhdas mekko yllään. Hän loi aluksi murhaavan katseen Maxiin, mutta antoi olla, kun näki Evronin. - E-Evron, hän änkytti. - M..m..mi..mitä aiot tehdä änkytti panfu6b peloissaan. - Tämä taitaa olla loppumme,sanoi icepanda panfu6b:lle.

Silloin Kamaria ryntäsi paikalle. -Tahdon Paulin, Evron mörisi. Hänen kasvonsa hehkuivat tulipunaisina vihasta. - Missä hän on?!? Evron löi jalallaan lattiaa ja Panfu tärähti uudelleen... - Kamaria sanoi ettei hän saisi Paulia. Kamaria lausui loitsun,mutta se ei tehonnut Evroniin. - Luovuttakaa Paul,tai jäädytän teidät ikiajoiksi! Huusi Evron kaikille...

Pandat perääntyivät muutaman askelen ja kyyristyivät baaripöytien taa. 

Sitten muuan pikkupanda, PikkuMei nimeltään, astui esiin ja totesi - Totta se siis on. Sinä Evron olet kaikkein ilkein setä, joka koskaan on Panfussa ollut. Hyi häpeä, että pelottelet viattomia pikku Pandoja! Silloin Evron päästi möreän naurun... Icepanda itki. Hän sanoi,että ei selvisi loppuun asti. Mussukki oli siellä ja sanoi että - Et ikinä tuhoa panfua! Evron nauroi ja sanoi - Mitäs sinä normaali panda voit tehdä asialle? Mussukki vastasi  - Kohta näet..

Icepanda itki surullisena yhä,ja peitti silmänsä. Jotkut lohduttivat Icepandaa, sillä aikaa Hannispanda tuli sisälle, ja livahti pöytien taakse piiloon. Alisa laski kätensä Icepandan olkapäälle ja tämä rauhoittui. Kamaria selasi hermostuneena pientä loitsukirjaa, muttei kuitenkaan näytänyt löytävän sieltä mitään. Samassa hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui. Hän kulki hetken aikaa kaikkien paikkalla olevien Pandojen luona ja pysäthtyi lopulta. - Nyt on aika.. Hän sanoi - En näe enää mitään! Näen vain pelkkää mustaa! Sanoi Icepanda.

- Ei tällä näykkään mitään mutta mutta mitä tapahtui ny se Evron vaa kasvo isommaks, vaavi sanoo -sinä Evron, olen lukenut sinusta kuulemma ennen pandat jäädytti sinut ja suutuit heille, tehdään sovinto.. Evron vain kuunteli ja Kamaria oli takana. Sitten Kamaria otti Evronilta jäädytyksen pois ... suih!

Evron hymyili vähän. Hän sano - Se on kyllä totta.... Että minunkin pitäisi olla joskus kiltti. - Käydään hakemassa ella majastaan, sanoi maski... - Perutko uhkauksesi? Silloin Panfu palaa entiselleen,ja voit olla kiltti, Icepanda sanoi Evronille hymyillen. - Kyyllä... Kyllä minä voin, jos annatte minulle uuden lampun, jotta saan edes vähän valoa pimeään valtakuntaani! Ajattelin, että pikku Paul tuottaisi eniten energiaa, sillä onhan häm sentään elämässä jo toista lapsuuttaan! Kaikki katsoivat hetken aikaa Evronia ja alkoivat sitten nauraa...

- Tietenkin! Sanoi Icepanda ja antoi lampun Evronille. - Ole hyvä! Nyt saat valoa pimeään valtakuntaasi.... Icepanda hymyili... - Kiitos sanoi Evron.Pian maa alkoi täristä uudelleen.Kamarian loitsu ei ollut tehonnut Evroniin täysin ja nyt Evron sai pahat voimansa takaisin. - IIK!Kiljaisi icepanda... Icepanda perääntyi 5 askelta taaksepäin. Hän tärisi,mutta yhtäkkiä Evron kivetti hänet... Kaikki kivettyivät, ja silloin Anime-hullu tuli paikalle muutama kaveri mukanaan (Nimma, Fairy)  - Tunne uusimman manga pokkarin voima! He huusivat!

Sitten yhtäkkiä Manny,Penny,Lenny sekä professori Bookworm ryntäsivät paikalle. - Palauta icepanda entiselleen tai saat kokea kiviporan terän,huusi Manny.

Mutta vaikka anime-hullu ystävineen yritti kovasti Evronia ei pysäyttänyt mikään.Evron kivetti heidätkin ja päätti, ettei ikinä muutu kiltiksi, -Vielä minäkin kivetyn, hän ajatteli. Hannispanda oli piilossaan, hän ei huomannut että muut olivat kivettyneet, hän katsoi, hän alkoi huutaa kun näki kivettyneet pandat, ja hyppäsi Evronia päin. Evron vain nauroi. Evron väisti taidokkaasti ja Hannis kolautti päänsä seinään. Kun Hannis heräsi, ei Evronia enää näkynyt. Hannispanda juoksi niin kovaa kuin pystyi Paulin huoneeseen. Kun hän avasi oven, hän ei pystynyt olemaan nauramatta. Evron istui lattialla Paulin vieressä ja LEIKKI tämän kanssa.

Siitä Evron vasta suuttui ja kivetti Hannisinkin.Pian kaikki pandat joita ei ollut kivetetty ryntäsivät sisään mutta eivät mahtaneet mitään Evronille... Icepanda tuli pois piilostaan,ja huomasi että Evron oli hävinnyt. Penny auttoi icepandan ylös,ja sanoi: Oho! Noin nopeasti hävisi! Icepanda ei ollut enää ollenkaan kärryillä, ketkä kaikki oli mukana ja kivetettyinä. Siispä hän päätti toimia yksin ja nopeasti.. Max ihmetteli mitä Icepanda tekee,joten Max aikoi seurata häntä salaa... max katsi icepandaa sekunnin mutta kun Rvron katsoi samaan aikaan ice pandasta muuttui aavikon hiekan kuninkaaksi ja hän olikin Evronin puolella. Tillervo tuli paikalle, mutta ei tiennyt mitä tapahtui ja meni icen luokse mutta ice laittoikin käärmeen puremaan Tiitua..Silloin paikalle tuli MUUMIEN noita, taikuri ja Aliisa! - Jenzka98 hälytti meidät paikalle, Alisa ilmoitti. - Haahaa teillä ei ole mahdollisuuksia voittaa! Noita rääkkyi! - Taikuri parantaa Tiitu chanin. Alisa alkaa "sulattaa" pandoja kivestä.

- Mitä!" Evron karjaisee saatuaan sanansa takaisn järkytyksen jäljiltä. Penny ja Lenny ryntäsivät Paulin huoneeseen ja säikähtivät... -.- 

PRRRRRRRR, kaikui Icepandan puumajassa. Silloin Icepanda heräsi. 

- Yyh... Se oli vain unta... Unta... Unta... *krooh*

Icepanda nukahti uudelleen syvään uneen... Onneksi se oli vain unta!

HAPPY END(ing) !!!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Heippa vaan, pikku Pandapalleroiset! =)

Kun tänään tulin koulusta, huomasin Alisan kadonneen yhtäkkiä jonnekin. Pohdin hetken aikaa, minne se tyttö olisi voinut vilahtaa. Alisa on itse asiassa aika rauhallinen ja suhteellisen itsevarma, mutta kun hän saa päähänsä jotakin, joka sekoittelee hänen tunnetilojaan, saattaa  ilmoille pölähtää vaikka minkä laisia kuin tehosekoittimella sekoitettuja tuotteita hänen mielikuvitusmaailmastaan. Tutkin hetken aikaa ympäristöäni, ja mitä enemmän nurkkia ja sopukoita pengoin, sitä huolestuneemmaksi tulin.

Kun viimein avasin puumajani viimeisen tutkimattoman huoneen oven, joka johti vaatehuoneeseen, sieltä paljastui vain typötyhjää pimeyttä ja monta hyllyllistä pieniä vaatteita, rikkinäsiä ja unohdettuja leluja ja kaiken laista muuta tarpeetonta kamaa. Naputin vähän aikaa kärsimättömästi valokatkaisijaa, mutta lopulta totesin lampun menneen rikki. Kaikki näytti sinä päivänä menevän huonosti. Juoksin pienen ikkunan luokse, joka sai kalvakalla ja hyvin vähäisellä valollaan huoneen tuntumaan miltei aavemaiselta. Katsoin hetken aikaa kuono ikkunaruutuun liimattuna pakkasen kirjomien kuurakukkasten lävitse, mutta en erottanut ulkonakaan jälkeäkään Alisasta. 

- Pahkana! Kivahdin ja kurtistin kulmiani. Tämä kai tarkoittaa sitä, etten tänään välttämättä kerkiäisi ollenkaan katsomaan ensimmäistä kertaa televisiosta tulevaa lempi elokuvaani. 

- No, ei kai auta kuin lähteä etsimään sitä tyttöä ulkoa, jupisin vähän harmistuneena itselleni. 

Vähän ajan kuluttua olin kiertänyt jo ainakin puolet Alisan lempipaikoista. Järvellä ei ollut Alisaa ainakaan näkynyt, sen tiesivät kaksi muuta pikku Pandaa kertoa. Linnakin oli miltei tyhjä, mutta siellä Alisa ei koskaan ollut edes sanonut tahtovansa käydä. Rannallakaan eivät etsintäni tuottaneet tulosta, sillä kova tuuli oli karkoittanut tiehensä  viimeisenkin lomailian. Aloin jo vaipua epätoivon partaalle, kun edes  tulivuorella ei oltu nähty häntä.

 Lopulta miltei kolmen tunnin mittaisen etsintä urakkani jälkeen raahustin viimein kaupungille. Tämä olisi viimeinen paikka, josta tänään etsisin. Huomenna kävisin läpi kaikki nekin paikat, jossa Alisa ei koskaan ollut käynyt, tai edes puhunut käyneensä siellä. Tähystin vielä hetken aikaa tassu silmien yläpuolella joka ilmansuuntaan. En nähnyt yhtään merkkiä Alisasta, vaikka ei siellä kaikelta hulinaltaan ja hälinältään mitään muutakaan nähnyt. Istahdin rättiväsyneenä penkille ja huokaisin syvään. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Yhtäkkiä kuulin nyyhkytystä viereiseltä paikalta. Alisahan se siinä! Hän nosti päänsä kämmenistään ja sipaisi kuuneleen silmäkulmastaan…

Katsoin hetken aikaa hänen itkuisia kasvojaan ja halasin häntä sitten kovaa, mutta en jättänyt asiaa kuitenkaan sikseen.

- Et saa enää koskaan karata näin ilman lupaa, Alisa! Miksi ylipäätään lähdit? Nyt hänen kasvoillaan valui taas monta uutta pitkää kyyneljuovaa.

- A-Anteeksi… Mutta Bella… Alisa ei saanut sanaa suustaan, vaan puhkesi vuolaaseen itkuun. (Bella on Alisan ehdottomasti paras ystävä. Hän ei edes muista sitä aikaa, jolloin hänen punainen bollynsä ei olisi ollut hänen vierellään.)

- Se… Kun tänään palasin koulusta, en löytänyt sitä mistään. Edes tänne se ei ole tullut, vaikka pitääkin niin kovasti letuista, ja Troy on sentään lettualan ammattimies. Alisa näytti surumielisemmältä kuin koskaan.

- Oletko varma, ettei Bella ole täällä? Joko kysyit Troyltä?

- En ole. Tuonne on niin pitkät jonot, ettei minulla olisi mahdollisuuttakaan päästä läpi. Katso nyt tuotakin! Alisa osoitti tassullaan erästä suurta poikajoukkoa, jossa kaikki olivat suurikokoisia, melkein kaksi kertaa meidän kokoisiamme. He olivat ilmeisesti jokin jalkapallo joukkue, joka oli tullut haukkaamaan evästä. Mietin hetken aikaa ja tartuin sitten vahvalla otteella Alisan tassusta kiinni. Kävelin selkä suorana  jonon ohi nyyhkivä Alisa yhä mukanani. Meitä tönittiin ja tuupittiin ja valityksia satoi päällemme kuin vettä sadekaudella.

 Kun viimein seisoimme aivan kojun edessä, Troy mulkaisi meitä vihaisesti. 

- Rauhassa, lettuja riittää kaikille, hän huusi ja viuhtoi käsillään joka ilmansuuntaan.

- Ei, emme me halua lettuja, haluamme vain tietää, onko täällä näkynyt pientä, punaista bollyä, joka tottelee nimeä Bella? Kysyin tomerana.

- Aha. Hetkinen… onko se tuo? Troy kysyi ja osoitti kioskinsa katolle. Meidän oli pakitettava vähän nähdäksemme sinne. Ja toden totta! Katolla seisoi todellakin Alisan Bella-bolly, joka kaikkien ihmetykseksi jonglöörasi letuilla! Alisa kipusi salamana katolle ja kurotti tassuillaan Bellaa kohti. Nähdessään omistajansa se hyppäsi suoraan hänen syleilyynsä ja pudotti samalla muutaman letun maahan. 

Kun me sitten olimme kilvan selittäneet asioiden kulun nälkäisille jonolaisille, tarjosimme vielä vahingonkorvaukseksi lettuannokset. Kaikki näytti silloin kääntyneen parhain päin, mutta vielä oli jotenkin keksittävä ratkaisu, jolla Bella saataisiin pysymään koko päivän sisällä, ettei lisää lettuharmeja sattuisi. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, että aamulla kouluun lähtiessään Alisa vie bollynsa Troylle hoitoon ja hakee sen sitten illalla takaisin. 

Näin siis löysimme Bellan ja Troy sai samalla puodilleen mukavan mainoksen! =D Kaikki siis kääntyi tässäkin asiassa lopuksi hyvin päin. =) No, toivon, että teille kellekkään ei kävisi samalla tavalla, kuin Alisalle tuolloin. Olen itsekin joskus kuullu kauhutarinoita siitä, miten joidenkin bollyt ovat aivan oikeasti joskus kadonneet niin, ettei niitä takaisin saa. =( Pitäkää siis erinoimaisen hyvää huolta lemmikeistänne, niin vahinkoja ei satu!

Lämpimästi, Tillervo & Alisa

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

HAUSKA ADJEKTIIVITARINA!!!!!

Pääosissa: Frekulina, Höppänä, Kamaria ja Vaavi 


Elelipä Panfun HULLULLA saarella SININEN panda, jonka nimi oli Vaavi. Hän piti erityisesti Järven KIRKKAASTA vesiliukumäestä. Toiseksi eniten hän piti ralliradasta, joka oli aina yhtä ILKEÄ. Tämän pandan lempi herkkua olivat Kamarian MUOVISET suklaakeksit.

Eräänä päivänä, kun Vaavi oli saanut kutsun tulla tapaamaan KAUKAISTA ystäväänsä Frekulinaa, hän törmäsi sattumalta toiseen KILTTIIN kaveriinsa, jonka nimi oli Höppänä.  He päättivät taittaa matkansa kaksin KARVAISEN Palleroisen luokse. Höppänä oli PYÖREÄN nimensä arvoinen. Hän törttöili ympäri ja ämpäri PALLOMAISTA Panfun saarta ja jopa melkein tipahti uima-altaaseen, joka oli piripintaan täynnä PILKULLISTA vettä. Lopulta, kun he viimeinkin MÄRÄN naurun täyteisen tunnin kuluttua tarpoivat Frekulinan HASSULLE ovelle, vastassa ei ollutkaan Palleroinen, vaan ÄKLÖNPÖKLÖN näköinen kummitus, joka oli kauttaaltaan PANDAMAISEN pölyn peitossa. Vaavi  kiljaisi SÖPÖLLÄ äänellä suoraan Höppänän korvaan.

-Oletpa sinä TUMMA, Höppänä sanoi. - Tuo kummitus on ilmiselvästi Frekulina! Sen sanottuaan hän harppoi KELLERTÄVIN askelin kummituksen luokse. Kummitus kavahti taaksepäin, kun Höppänä tarrautui IHANILLA tassuillaan sen KIRKKAASEEN lakanaan ja riuhtaisi sen pois.

- BUU!" Tuota... Mistä tiesit, että se RAUTAINEN kummitus olin minä? Frekulina kysyi muuttuen samassa KIUKKUISEKSI.

-Koska kummituksia ei ole olemassa ollenkaan, ja toiseksi: Kummitukset eivät ole FIKSUJA kuin sinä!

Sen jälkeen me he kaikki saivat  KIEROMAISET naurut.

- Entä miksi oikein kutsuit minut tänne, kysyi vuorostaan Vaavi.

- Halusin antaa sinulle PUNAISEN syntymäpäivälahjan, sanoi Frekulina. - Toinen lahjasi oli tuo SOKERINEN pelottelu, koska tiedän, miten paljon tykkäät kummitusjutuista!

Siinä samassa Vaavi kapsahti Frekulinan ÄKÄISEEN kaulaan ja sanoi:

- Tämä oli maailman SURKEIN synttärilahja! Ja luulin sinun unohtaneen TÄYDELLISEN merkkipäiväni!

- En minä voisi unohtaa sitä, Frekulina sanoi ja työnsi PEHMOISEN Vaavin pois kaulastaan. - Mutta tämä ei ollut ainoa lahja. Seuratkaa minua!

Pian he jo astuivatkin Frekulinan EPÄMUKAVAAN keittiöön. Frekulina käski Vaavin peittää silmänsä hetkeksi.

- Hep! Saa avata!

Kun Vaavi avasi ­­­MAHTAVAT silmänsä, ei hän ollut uskoa niitä ollenkaan.

- Ooh, miten KUULTAVA kakku! Onko se minulle? Vaavi  kysyi ja sai katsettaan vastaan Frekulinen KOVAN katseen sekä HEPPOISEN nyökkäyksen. Siinä samassa esiin astui viereisestä huoneesta KUVAUKSELLINEN Kamaria kantaen sylissään KISSAMAISTA vatia, joka oli täpö täynnä KUIVIA suklaakeksejä. Vaavin silmät kostuivat onnesta. Hän pyöritti katsettaan vielä hetken juhlijasta toiseen, ja joka puolella hänen katsettaan kohtasi HERKULLINEN hymy.

- Ki-kiitos Frekulina... Ja Kamaria... Ja... Höppänä... Ja... Saako jo syödä? Vaavi tokaisi ja sai muut purskahtamaan LIMAISEEN nauruun.

- Syö vain, lapsi, syö vain, Kamaria sanoi ja hymyili LÄTTÄNÄÄ hymyään.

Koko seuraava ilta oli täynnä mussutusta, naurua, mussutusta ja ennen kaikkea VAALEAA puheen sorinaa. Niinpä nämä juhlat varmasti ovat pyyhkiytymättömät Vaavin mielestä, ja sillä hyvä!

Kiitokset adjektiiveilla avustaneille!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PANFUN VALKEA JOULU

Viimeinkin on Panfuun saapunut talvi.
Tai ollaankin jo jouluaaton aatossa, niin pitkälle olemme päässeet. Mutta kaikista ei taida olla juhlimaan, nimittäin Tillervosta, Jenzkasta ja komista…

-: Vettä vain sataa, eikä lumesta ole tietoakaan, Tillervo marisee.

-: Niin, eikä sitä taida sataa ennen kesää, Jenzka sanoo.

-: Tänä jouluna kelkkailu, luistelu ja hiihtely taitavat jäädä vain haaveeksi, kom huokaa

Jenzka alkaa aikansa kuluksi selata matkaesitettä, jotta ei tulisi pahemmalle mielelle ulkona vallitsevasta säästä.

-: Katsokaa, kaverit, kuinka ihania valkoisia tuntureita ja ja paksuja nietoksia, hän huudahtaa.

-: Jep, tuntureilla on aina tuollaista, sanoo Tillervo.

-: Olisi kyllä ihanaa karata täältä vesilammikoiden keskeltä joulun viettoon, kom unelmoi.

-: Tulkaa, mennään ruinaamaan Mannyltä, jos hän suostuisi  viemään meidät jouluksi tuntureille, Jenzka hihkuu.

Manny on parhaillaan kuusensa parissa näpläilemässä, kun pikkupandat rynnistävät linnan saliin.

Mannyllä on ollut koko kuukauden aina jotakin rakentamista, pakertamista tai väsäämista, joten kaikki on taas jäänyt viimetinkaan.

-: Manny,  he aloittavat yhtä aikaa.

-: Voisimmeko me tänä vuonna matkustaa jouluksi tuntureille?

-: Siellä on takuulla lunta ja pakkasta ihan aina, kom selostaa.

-: Pikkupandojen pettymukseksi Mannyn ilme paljastaa hänen ajatuksensa.

-: Se olisi kyllä hyvä ajatus, mutta kun kaikki on jo kohta ihan valmista  jouluksi täällä Panfussa, miten me muka voisimme raahata joulukuusen ja kaiken muun mukanamme sinne tuntureille?

Juuri silloin joku kolkutti oveenn

:- Kukahan siellä on tähän aikaan? Käykääpä lapset katsomassa, ettei olisi vain joulupukki olisi erehtynyt päivistä, Manny sanoo.

Ja siinä samassa pikkupandat kurkkivat jo oven raosta.

Mutta joulupukilla on hyvä muisti, eikä hän mene sekaisin päivistä. Tuulija on Penny.

-: Terve, Penny,  Jenzka hihkuu ja syöksyy ovelle.

-: Me ollaan keksitty maailman upein taktiikka viettää joulu, kom huutaa.

-: Me lähdetään tänä vuonna tuntureille jouluksi, laskemaan mäkeä ja hiihtämään!

Manny kuulee heidän keskustelunsa ja puuttuu puheeseen.

-: Mutta minähän sanoin jo teille, että emme voi jättää kuusta ja kinkkua, hän selittää hermostuneena Pennylle.

-: Jahah. Annetaan heidän silti kipaista kirjastoon selaamaan uusimpia matkailu esitteitä, Penny ehdottaa. Käykääpäs katsomassa, olisiko kirjastoon pölähtänyt tämän kuukauden matkailuesitteitä.

-: Mutta vetäkääpä ensin sadetamineet ylle, ellette halua olla jouluna kipeitä, Manny huutelee salista.

Pikkupandat lähtevät kiireesti talsimaan lätäköiden halki kohti kaupunkia

Maxin majassa takassa räiskyy ihanan lämmin tuli, mutta silti hän vain Niiskuttaa ja aivastaa ja Niistää ja aivastaa.

-: Voi Max, miten sinä vieläkin voit olla sairas, Ella kysäisee. Tule tänne juomaan kuppi teetä, se lämmittää kummasti.

Max vain mutisee kiitoksen ja aivastaa taas.

-: Ajattele, Max, emmekö mekin ansaitsisi lomaa? Voisimme vaikka lentää kauas etelän aurinkoon lämpenemään, Ella unelmoi.

-: Niid, päädtäppä raddalle lepäämään, Max mumisee nuhaisena ja hörppää teetään.

-: Tuopa, Max, se sateenvarjo, niin käyn kirjastosta matkaesitteitä, Ella päättää.

Ulkona puhaltaa voimakas vihuri ja sade piiskaa Ellan kasvoja. Silti hän vain lampsii tuimana SanFran Panfun läpi kaupungille. Ja miten kovasti hän yllättyykään nähdessään pikkupandat kirjaston oven suulta.

:- Mitäs te täällä touhuatte, Ella kysyy ja saa heidät säpsähtämään.

:- Terve, Ella, Tillervo hihkaisee.

:- Me vaan haetaan esitteitä, kun me lähdetään täksi jouluksi tuntureille sadetta karkuun, kom selittää niin innoissaan, että läheisestä hyllystä tippuu vanhoja opuksia.

:- Hei, katsokaa, miten houkuttelevasti aurinko hymyilee tuossakin julisteessa, Ella henkäisee.

:- Ihan kivalta näyttää, mutta minua houkuttelisi ennemminkin lasketella tuota rinnettä pitkin, Jenzka toitottaa.

Heidän siinä jutellessaan kaupungilla kulkee vielä muitakin tuttuja, joista yksi on Carl Caruso. Hän manaa huonoa säätä, koska hänen oli ollut tarkoitus auttaa Liliä koristamaan kauneussalongin seinät iloisilla nauhoilla ja lyhdyillä.

:- Taidanpa käväistä kirjastossa lainaamassa pari sarjakuvaa, en ehdi sinne salongille muutenkaan, hän mutisee.

Kun Carl astuu sisään, hän huomaa muun seurueen.

-: Öh, terve Ella, hän mumisee.

-: Kiva nähdä sinuakin välillä, Carl, Ella huikkaa takaisin.

Ella ja pikkupandat selittävät hänelle erilaisista lomakohteistaan.

-: Vai sillä lailla, minun pitääkin tästä jatkaa matkaa, hän mumisee ja lähtee.

Carl jatkaa  matkaa synkistellen, koska nyt hänen on ainakin mentävä Lilin luo kuulemaan kunniansa myöhästymisestä.

-: Kumma tuo Carl, ihan synkkä jouluaattona, Jenzka ihmettelee.

-: Lieneekö sateesta suuttunut, Tillervo miettii.

-: Niin, mutta haluaísitteko te tulla Maxin luokse juomaan teetä? Kamaria toi meille joulutervehdykseksi suklaakeksejään, Ella kysäisee.

-: Okei, ei meillä muutakaan taida olla, kun ei voi urheillakkaan, kom mutisee.

Soque syöksyy tulijoita vastaan murahdellen ja haukahdellen. Max vain istuu niistäen nojatuolissaan takkatulen ääressä ja siemaillen teetään.

Ella vie esitteet Maxille iloisesti hymyillen.

-: Aah, ajatelkaa miten ihanaa olisikin makoilla rannalla auronko lasit nenällään… Max aloittaa.

-: Ei, me emme halaja valkoisia santoja, vaan suksia tassujen alle, kom huutaa väliin.

-: Jep, ja laskemaan ja luistelemaan, Tillervo sanoo.

Pikkupandat menevät teen valmistuttua juomaan sitä ikkunan ääreen.

-: Kaverit, näettekö saman kuin minä, Jenzka henkäisee.

-: Se riippuu siitä, mitä sinä näet, Tillervo mumisee nenä ikkunaan liimattuna.

-: Minusta tuntuu, että kohta päästään suksille, kom puhuu tyynen rauhallisesti, mutta yhtäkkiä Jenzka suorastaan räjähtää, hän alkaa hyppiä sohvalla niin, että teetä läikkyy vitivalkoiselle sohvalle.

-: Lunta, lunta, lunta, lunta-ahaa!!! Ajatelkaa kaverit, ulkona on lunta! Ehehee!

-: Jenzka, ootko okei? Tillervo kysyy huolestune ilme kasvoillaan.

-: Voin ma-ma mainiostiii… Ai, siis, juu, oon okei, hän selittää.

Kuten arvata saattaa, pikkupanda seurue  on aivan salamana oven suussa seisoen malttamattomana kiskoen talvitamineita ylleen.

Pienen hetken päästä he juoksevat jättäen jälkensä tuoreeseen lumeen.

He eivät kuitenkaan jaksa olla leikkimättä ja peuhaamatta vastasataneessa, pehmeässä lumessa. Eivätkä he ole ainoita, vaan koko  viidakko aivan kuhisee  pandoista, jotka kilvan keksivät uusia ja hauskoja lumileikkejä.

-: Rakennetaan lumipanda, Tillervo suputtaa komille.

-: Niin, ennen kuin Jenzka taas pimahtaa, hän supisee takaisisin.

Muutaman minuutin päästä he ovat jo leikkineet itsensä likomäriksi, mutta sekös haittaa. He syöksyvät suin päin mäkeen ja tekemään lumilenkeleitä.

Mutta linnalla alkavat Manny ja Penny olla jo huolissaan.

-: Missähän he mahtavat olla, Manny ihmettelee.

-: Varmaan he leikkivät jossain, Penny sanoo ja yrittää peittää huolestuneisuuttaan. Soitan Lennylle, josko hän olisi nähnyt heidät.

Kun Penny näppäilee Lennyn numeroa, on hän juuri sonnustautumassa ulos lähtöön.

-: Kuka jumprahuitti siellä soittaa? No haloo, ai Penny. Ihana kuulla ääntäsi, Lenny huutaa luuriin paksun villapuseronsa läpi.

-: Lenny, rauhoitu rakas ystävä! Onko Tillervoa, Jenzkaa ja komia näkynyt? Me ollaan tosi huolestuneita, että missä he mahtavat luuhata.

-: Ei, en ole nähnyt heitä, mutta lähden tästä kävelylle, ties vaikka olisivat pulkkamkeen karanneet, Lenny vastasi.

Jonkin matkaa käveltyään Lenny törmääkin pikkupandoihin.

Hän unohtaa saman tien, että on luvannut lähettää heidät kotiin. Niinpä he alkavat testata Lennyn viime vuonna saamaansa kelkaa mäessä.

Sitten he alkavat lumisotasille, tytöt vastaan pojat.

 Heillä on niin hauskaa, että Lennylla ei ole mahdollisuuttakaaan ajatella muuta, kuin voittamista.

-: Lenny, mistä muuten sait näin upean kelkan? kom kysyy, kun he taukoavat hetkeksi.

-: Sain sen viime vuonna joululahjaksi Mannyltä… Voi taivas, mitenkähän paljon kello mahtaa olla? Kun Lenny katsoo kelloaan, hän pelästyy.

-: Manny suuttuu ihan varmasti, Jenzka hätäilee.

-: Lenny, tule meille ja auta selittämään, ole niin kiltti, kom ruinaa.

-: No, syyhän on osaksi minun, niin pakko kai se on.

-: Hyvä, sitä paitsi Penny varmasti ymmärtää sinua, Tillervo sanoo myötätuntoisesti.

Mutta eivät Manny ja Penny ole ollenkaan vihaisia, vaan helpottuneita, kun he palaavat kotiin ehjin nahoin.

-: Kiitos, Lenny, että toit heidät tänne, Penny huokaisee helpotuksesta.

-: Niin, ja tulehhan nyt katsomaan kuustamme, Manny sanoo.

-: Vau, onpa se tosissaan hieno kuusi, Lenny ihastelee.

Penny keittää teetä ja tarjoaa Kamarian opeilla leipomiaan keksejä takkatulen loimussa.

-: Manny, emme me taidakaan haluta sinne tuntureille, Jenzka sanoo vaisusti.

-: Jep, täällä on paljon mukavampaa, Tillervo sanoo.

-: Penny, minä voin saattaa sinut kotiin, Lenny sanoo.

-: Penny ja Lenny, ettekö te voisi viettää joulun täällä meidän luonamme? kom kysäisee.

-: Niin, se olisi tosiaankin mukavaa, Manny sanoo.

-: Oikeastaan, me lupasimme jo lähteä kummatkin Ellan ja Maxin matkaseuraksi etelään, Penny sanoo vaimeasti.

-: Niin, mutta Penny, etkös sinäkin haluaisi mieluummin viettää joulun täällä? Lenny kysyy kummissaan.

-: Niinpä, Manny sanoo. Minulle kävisi vallan hyvin, vaikka Ella ja Maxkin viettäisivät joulun täällä meillä. Minäpä soitan heille.

Maxin luona ovat pakkaukset täydessä käynnissä, mutta silti Ella vain istuu haikean näköisenä ikkunassa pingismaila kädessään.

-: Kuule Max, minusta tuo lumisade ei näytä yhtään hullummalta, kuin ne Canarian rannat, hän huokaisee.

Mutta Max ei vastaa, hän vain lueskelee Ellan lainaamia matkaoppaita.

Silloin soi puhelin ja Ella ryntää matkalaukut tassuissaan vastaamaan.

-: Hmm… Ai, ette siis lähde… Ai niinkö… Minusta kuulostaa ihan mukavalta… Juu, kerron… Selvä… Kuudelta siis… Nähdään sitten… Heippa! Hän laskee kuulokkeen.

-: Kuka soitti? Max kysyys yskien.

-: Ohjelman muutos! Me emme  lähdekkään sinne etelään, vaan Mannyn luokse!

Lenny ja Pennykin ovat heillä, joten heille käy mainiosti, Ella selostaa.

-: Ihan mukavalta kuulostaa, Max sanoo.

-: Niin minustakin, jouluhan kuuluu viettää ystävien ja läheisten seurassa, Ella selittää.

Seuraavana päivänä sää on mitä parhain. Lunta on paksulti koko Panfussa ja pakkasta on juuri sopivasti. He kävelevät ensin linnalle ja jatkavat sieltä matkaa Kamarian, hänen poikansa ja Faridin kanssa.

-: Ketä kaikkia sinne olikaan tulossa? Kamaria kysäisee.

-: No, te, me, ketä muita, sanohhan sinä, Ella, Max sanoo.

-: Siis, te, me Manny, Penny, Lenny, Tillervo, Jenzka ja kom.

-: Jaa, entäs Carl? Ja Lili? Farid kysyy.

-: Ai niin! Käydäänpäs hakemassa heidätkin.Carl onkin ollut lähi aikoina vähän kärttyisä, Ella huomauttaa.

Carl ja Lili ovat vieläkin koristelujen kimpussa kauneussalongilla, kun seurue ilmestyy ovelle.

-: Moi! Kiva nähdä, Lili huikkaa ja on vähällä kaatua korkeilla tikapuillaan ripustaessaan silkkinauhoja kattoon.

-: Samoin teillekin, lapset, Kamaria sanoo.

-: Me ajateltiin kysyä, josko tekin tulisitte Mannyn luokse joulunviettoon, niin, kuin

mekin, Ella kysyy.

-: Okay, minulle käy vallan mainiosti, lili sanoo ja kapuaa alas tikkailta. Vai mitä, Carl?

-: No, joo, ihan okei, hän nurisee.

-: Tulkaa, me sovittiin, että ollaan siellä kuuden maissa, Max huutaa oven raosta.

Lopulta, kun kaikki ovat perillä, voivat joulujuhlat alkaa. Kamaria on leiponut lisää herkullisia suklaakeksejään ja Penny on keittänyt lisää teetä.

Pikkupandat aukovat pakettejaan ja paperit ja nauhat sinkoilevat ympäriinsä.

 Mannyä ärsytää siivota heidän sotkujaan, mutta joulun vuoksi hän vetää naamalleen hyväntahtoisen hymyn. Loppujen lopuksi kaikilla tuntuu olevan mukavaa, jopa kärttyisellä Carl Carusolla, jonka naama vielä vähän aikaa aijemmin muistutti enemmän krokotiilin, kuin pandan kasvoja.

Joulupäivänä vallitsee mitä parhain sää ulkoiluun. Kaikki ovat hyvällä tuulella, joten he päättävät lähteä järvelle luistelemaan.

Maxin ja Ellan mielestä kotona on paljon mukavampaa, kuin ruskettumassa etelän auringon alla.Samaa ajattelevat myös pikkupandat, jotka ovat suosiolla luopuneet tuntureistaan.

Tämä joulu on unohtumaton, ja se jää taatusti kaikkien mieleen, kuin kirkkain ja parhain valokuva.

Tämän tarinan idea perustuu Walt Disneyn kirjaan “ Ankkalinnan valkea joulu”, tekstit ja vuorosanat ovat täysin oma keksimiäni ja kirjoittamiani, joten tarinaa ei helposti tunnista itse kirjasta. Saatan lisätä tarinaan kuvia, mutta niitä ei vielä ole valmiina! :D

Tässä tarinassa esiintyivät :

• Tillervo
• Jenzka
• kom
• Manny
• Ella
• Max
• Carl Caruso
• Kamaria
• Kamarian poika
• Farid
• Lili
• Penny
• Lenny

Kiitos kaikille mukana olleille!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!

T: Tillervo & Blogi